Rakkaus Pargaan!

Syksyllä 2016 olimme tosiaan mieheni kanssa kahdestaan reissussa Lefkaksen saarella, josta teimme yhden yönyli retken Kreikan mantereelle Pargaan. Ihastuimme tähän kauniiseen pikkukylään niin, että halusimme ehdottomasti palata sinne vielä uudelleen. Niinpä sitten tänä kesänä 2017, heti Suvivirren soitua lähdimme kesken kuopuksen kevätjuhlan kohti Helsinki-Vantaata ja suuntasimme lentokoneella Prevezan kentälle Kreikkaan. 

Olimme valinneet hotelliksi Pargassa Valtos Beachin, mikä on siis Pargan linnakkeen oikealla puolella, hieman rauhallisempi puoli Pargaa siis. Hotelli oli ihan mukava ja kuopuksemme viihtyi päivittäin hotellin altaalla. 

Itse tykkään liikkua lomalla, joten noin 80 porrasaselmaa altaalta huoneeseemme oli pelkkää plussaa ja tykkäsin myös kivuta iltaisin Pargan keskustan puolelle syömään jyrkän mäen kautta eli suoraan kohti linnaketta.

Mies ja poika menivät vesibussilla tuon matkan eli heitä en saanut houkuteltua kävelyyn. 

Toki kätevä tuo vesibussi kyllä oli, eli se kuljetti ihmisiä Pargan molemmin puolin meriteitse linnakkeen ohi. 

Kuvassa on kuopus, sekä minun isäni.

Sitten vielä kuva hotellihuoneen parvekkeelta. Miten ihana olikaan herätä ja avata parvekkeen ovi, kun edessä oli kaunis Joonianmeri. 

Nizzasta Ezeen

Loman toinen aamu valkeni ja päätimme suunnata kohti pientä vuoristokylää Eze Villagea. Eze oli jo tätä matkaa suunnitellessa minulle se must see -kohde, olin fiilistellyt paikkaa jo muista matkablogeista ja instagram-kuvista. 

Hyppäsimme raitsikan kyytiin hotellimme edustalta ja suuntasimme kohti Vaubon asemaa. Sieltä oli hyvät opasteet linja-autoasemalle, josta bussi nro 82 lähti kohti Ezeä. Sen kyydissä sitten mutkittelimme ylös pitkin vuoristotietä kymmenisen kilometriä Nizzasta itään päin. Matka kesti puolisen tuntia.

Ezeen saavuttaessa piti jalkaisin lähteä kipuamaan kohti kylää. Bussi jätti hieman kylän alapuolelle, jossa oli joku pikku kauppa ja ravintola. Tarkemmin en siinä kohtaa ympärilleni katsonut vaan kiire oli jo päästä itse kylään. Järkevintä olisi kyllä ollut ostaa juotavaa ennen kipuamista, sillä päivä oli todella lämmin ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Eze on siis pieni n. 500 metrin korkeuteen rakennettu linnoituskylä, kapeine mukulakivikatuineen. 

Me kiipesimme suoraan huipulle asti, eli kylän korkeimmalle paikalle, Jardin Exotic näköalapuutarhaan. Sisäänpääsymaksu tähän eksoottiseen kaktuspuutarhaan maksoi 6€. 

Näköala oli kyllä upea, mutta vanha rakkauteni Kreikan Pargaan nosti päätään, joten en ollut niin ihastunut näkymään mitä olin kuvitellut. 

Niin kai se sitten menee, että kun joskus joku paikka tekee lähtemättömän vaikutuksen niin sitä on vaikea enää ylittää. Toivottavasti kuitenkin vielä joskus saan eteeni maiseman, joka Pargan jälkeen tekisi suuremman vaikutuksen. 

Puutarhassa kierrellessämme alkoi sitten jano huutaa kehosss jo sen verran voimakkaana, että päätimme lähteä drinkeille niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmäinen paikka johon eksyimme oli hotel Chateaun terassi. Hotelli oli todella luksus, joten saimme pulittaa matkan kalleimman hinnan vedestä ja kahdesta pienestä oluesta. 

Kiertelimme vielä hetken Ezen kapeita kujia, mutta sitten päätimme lähteä laskeutumaan kylästä alas kohti rantaa. Valitsimme rinnettä alas mutkittelevan n. 2 kilometriä pitkän osittain jyrkänkin patikointipolun. 

Polku on nimetty saksalaisen filosofi Nietschen mukaan. 

Kokemus oli hieno, mutta yllättävän rankka. Kuvittelin, että alaspäin meno olisi helppoa ja kevyttä, mutta reitti oli epätasainen ja maassa oli irtokiviä, joita piti varoa. Jokaista askelta piti tarkkaan katsoa ja puolessa välissä alkoi jo pohkeissa tuntua. 

Kuvia ei polulta juuri tullut otettua, sillä keskityimme vaan turvalliseen etenemiseen. 

Alas päästyämme hyppäsimme rantatiellä menevän bussi nro 100 kyytiin ja hurautimme seuraavaan kylään Villefrance-sur-meriin lounaalle. 

Tämä kylä vei sydämeni! Ja lounas merenrannalla oli parasta mitä sillä hetkellä voi kuvitella. :) 

Nizzan Cimiez kukkula

Linnavuorelta alas laskeutuessamme oli askeleita kertynyt n. 12 000 ja päivä oli vasta puolessa välissä. Energiaa  ja näkemisen janoa kun riitti yhä, niin päätimme lähteö kävelemään kohti Cimiez kukkulaa. 

Ensin kiersimme vielä Le Negresso hotellin kautta. Pitihän sekin legendaarinen hotelli nähdä ja uteliaisuuttanne kurkkasimme sinne myös sisälle. Upealta näytti! 

Cimiez kukkulalle kertyikin matkaa aika runsaasti, mutta tulipa sekin sitten nähtyä. Eniten viehätyimme roomalaisista raunioista ja puistosta, johon paikalliset olivat kokoontuneet perheineen viettämään päivää ja pelaamaan petanqueta. 

Cimiez on jo sen verran kauempana keskustan sykkeestä, että tiet rauhoittuvat eikä muuta kävelijöitäkään juuri vastaan tullut. Seutu oli kuitenkin kaunista erilaisine villoineen. 

Hotelliin palatessamme askelia oli lähemmäs 30 000 ja kävelykilomettejä takana yli 20. Huh, illalla rosee maistui äärimmäisen hyvältä ja myös uni tuli silmään nopeasti.

Nizzan linnavuori

Ensimmäisenä aamuna heräsimme ihanaan auringonvaloon ja sää ulkona oli suloisen houkutteleva, niinpä päätimme lähteä tutkimaan Nizzan linnavuorta. 

Kävelimme rantakadun läpi palmujen reunustaessa tietä ja lähdimme kipuamaan kohti Colline Du Chateauta eli Nizzan rannan itäpuolella nousevaa linnavuorta. 

Sinne nousee kiviset portaat ja näköalatasanteita löytyy jo ennen perille pääsyäkin. Tässä kuva yhdeltä niistä kohti Nizzan rantaa. 

Linnavuori osoittautui perheiden ulkoilupaikaksi, siellä oli leikkipuistoja lapsille sekä puistoalueita myös hieman varttuneempaankin ja rauhallisempaan  makuun. Puiston penkeille oli asetettu kirjoja, joita ranskankielen taitajat saivat halutessaan jäädä lukemaan. Hauska idea tuollainen, puisto, jossa on valmiina myös kirjoja. :)

Linnavuorelta avautui näköala myös Nizzan satamaan. 

Lisäksi siellä oli kahvila, jonka pihassa oli menossa reipas puistojumppa. 

Kahvilan kohdilla aloimme kuulla veden ropinaa ja muistin lukeneeni paikalla olevan myös vesiputous. Meillä oli vaan hieman vaikeuksia löytää reittiä sinne, kuljimme veden solinaa kohti, mutta välillä ääni vain loittoni ja olimme jo luovuttaa, kunnes sitten löysimme kauniin vesiputouksen. :)

Nizzan vesipeili ja suihkulähde

Ensimmäinen ilta ja seuraava kokonainen päivä menivät Nizzaa kierrellen. Hotellista astuimme ulos raitiovaunujen sekaan keskuskadulle Avenue Malaussenalle, joka jatkui Avenue Jean Medicinin kautta suoraan ihanalle Place Massenalle. Place Massena on Nizzan keskusaukio, jota reunustavat punaiseksi maalatut talot holvikaarineen, suihkulähde Apollo-patsaineen sekä taitelija Jaume Plensan nykytaideteos eli tolppia, joiden päällä istuvat iltaisin eri värisiä valoin valaistut patsaat. Tämä näkymä on iltaisin vaikuttava, kun valopatsaat reunustavat raitiovaunukiskoja.

Itse ihastuin eniten Place Massenan vieressä olevaan vesipeiliin Promenaidd du Pailloniin. Sen yllä näyttää kuin oleskelisi veden päällä, kunnes vesipeili muuntautuu suihkulähteeksi. Illalla vielä nämä vesisuihku loistavat mitä kauniimmiksi väreissä. 

Tässä kohtaa tuli kyllä kotona olevaa kuopustamme ikävä ja näin sieluni silmin miten hän olisi juossut vesisuihkejen välissä riemusta kiljahdellen. Tämä suihkulähde näytti tosiaan olevan lasten suosiossa! 

Vierailumme ajankohta oli tosiaan lokakuu, joten suurin sesonki oli jo takana päin, silti koin että Nizza oli täynnä ihmisiä, ihan tungokseen saakka. Mietinkin miten noilla kaduilla mahtuu kävelemään heinäkuussa, jos ihmisiä on vielä enemmän? :)

Isäni varoitti meitä matkaan lähtiessämme välttämään ihmisjoukkoja terrorismin pelossa, mutta en voinut nyt hänen huolenpidostaan ottaa vaatia sillä koko kaupunkihan oli yhtä ihmispaljoutta. 

Nizzaan saapuminen

Saavuimme Nizzan lentokentän Terminaaliin numero 1 ja sieltä ulos tullessamme ovien edestä lähti suoraan lentokenttäbussit keskustaan. Bussilippu piti ostaa etukäteen terminaalin kyljessä olevasta lipunmyyntitoimistosta. Bussi maksoi 6€ henkilöltä. Busseja keskustaan meni kaksi, numerot 98 ja 99, joista valitsimme 99, sillä se vei lähemmäs hotelliamme. 

Bussi 99 jätti meidät Nizzan rautatieaseman kupeeseen, josta lähdimme kävelemään kohti hotelliamme Best Western New Yorkia.

Hotelli sijaitsi melko keskeisellä paikalla Nizzaa, rautatieaseman ja rannan puolessa välissä, ratikkalinjan viereisellä kadulla. Hotellin ympärillä oli melkoisesti menoa ja melskettä, ratikka melu kuului huoneeseen ja itse turvauduin eareihin, jotta sain yöllä unta. Toki olen herkkäuninen muutenkin. 

Palvelu hotellissa oli todella ystävällistä ja sisäänkirjautuminen nopeaa. Huoneemme oli todella pieni ja ranskalainen parveke avautui sivukadulle, jossa näkymänä oli epäsiistit roskalavat. No tämä ei haitannut, tiesimme että tulisimme nukkumaan hotellissa vain yöt ja muuten olisimme menossa, joten emme tarkoituksella panostaneet hotelliin sen suuremmin.

Ainoa harmittava tekijä oli minibaarin (pikku jääkaapin) puute, sillä olisin kaivannut voivani säilyttää jotain pienet purtavaa huoneessa, edes maitoa kahvia varten. Ostimme toki sitten nokkelana muutamat pikku purkit iskukuumennettua lämpimässä säilyvää maitoa, jotta saimme aamukahvit ennen ulos suuntaamista.

Hotellissa emme suunnitelleet aamupalaa nauttivamme, vaan tykkäämme käydä eri paikoissa aamiaisella nauttien samalla kaupungin vilinästä ohikulkevia ihmisiä katsellen. 

Ainoastaan viimeisenä aamuna söimme aamupalan hotellissa ja se oli ihan hyvä ja maistuva, ei hurjan runsas mutta riittävä. Ja hinta oli huikea, vain 12€ kahdelta hengeltä. Katukahviloissa kun aamupalat olivat n. 10-13€ henkilöltä.

Lokakuinen Nizza

Montpellieristä viehättyneenä päätimme varata matkan Nizzaan. Lokakuu valikoitui ajankohdaksi minun (opiskelijan) syysloman mukaan ja odotukset sään suhteen eivät olleet kovin yleviä. Emme pakanneet edes rantavaatteita mukaan ja mies jätti jopa shortsit kotiin. 

No säät hellivät ja aurinkoa saimme yli odotusten, paikalliset ja turistit nauttivat vielä täysin rannalla makoilusta ja Välimeren syleilystä. Me sitten sattuneesta syystä jätimme nämä väliin ja vain tuskailimme pitkissä housuissamme. 

Lensimme Nizzaan Tukholman Arlandasta käsin. Menimme ensin laivalla Turusta Tukholmaan ja pikaisella laskutoimituksella pääsimme tällä järjestelyllä edullisemmin perille, kuin jos olisimme lentäneet Helsingistä. Asumme Turun hoodeilla, joten siksi valitsimme tämän tavan matkustaa.

Tallink Siljan satamasta otimme taksin ja menimme sillä lentokentälle. Olin googlaillut luotettavia Tukholman taksiyhtiöitä ja nousimme sitten keltaisen Sverigetaxin kyytiin ja varmistimme hinnan kuljettajalta etukäteen, 55€ (n.530 sek) saimme pulittaa matkasta. 

Ajattelimme molemmat, että laivalla matkustaminen olisi rentouttavaa, takana olisi hyvin nukuttu yö ennen lentoa sen sijaan, että olisimme aamuyöstä ajaneet Helsinkiin ja olleet väsyneitä koko päivän. Mutta molemmilla meni yö kuitenkin laivassa koiranunta torkkuen ja lentomatka tuntui kuitenkin raskaalta, vaikka se kestikin vain kolmisen tuntia. Miksiköhän matkustuspäivä tuntuu aina niin rankalta? Mietin ihmisiä, jotka matkustavat työkseen ja jaksavat lennon jälkeen kenties vielä tehdä töitä, käydä palavereja tms. kun itse kaipaan lennon jälkeen aina vaan unta.

Jokatapauksessa lento meni oikein hyvin, ei edes yhtään ilmakuoppia matkassa ja pian olimmekin palmujen keskellä Ranskan Rivieralla. 

Lauttamatka Meganissiin

Pargasta palattuamme palautimme myös vuokra-automme, mutta lomaa oli vielä muutama päivä jäljellä, joten päätimme käydä päiväretkellä Nidrin edustalla olevalla Meganissin saarella. 

Olin jo matkaa varatessa kiinnostunut tästä saaresta ja alkuun meinasin varata hotellin sieltä, kunnes ymmärsin saaren syrjäisen sijainnin ja sen, että sieltä liikkuminen olisi tosiaan vain muutaman kerran päivässä liikennöivän lautan varassa. 

Halusin kuitenkin nähdä saaren, vaikka päätin sitten ettei siellä majoitus sopisi meille ehkä koko viikoksi. Kenties häämatkalaisille tai muulle kyyhykyläisille se olisi oiva kohde. 

Lautta Meganissiin lähtee tosiaan ihan Nidrin keskustasta/rannasta. Lautta kulkee pari kertaa päivässä joko Spartochorin tai Vathin kylään, meidän lauttamme vei Spartochoriin. Lauttaan ei erikseen myyty lippuja vaan rahastaja kiersi matkustajan lautan jo lähdettyä satamasta. 

Merimatka oli kerrassaan upea. Maisemat henkeäsalpaavan kauniit. 

Merimatkalla ohitimme myös Scorpios saaren, joka oli aikoinaan tunnetun laivanvarustajan Aristoteles Onassiksen omistuksessa. 

Spartochorin kyllä oli pieni ja idyllinen. Paikalliset olivat lauttaa vastassa ja odottivat sieltä ruokaa ja ostoksia. 

Itse kylä sijaitsi ylempänä ja lähdimmekin kipuamaan portaita pitkin kohti kylää ja siellä olevaa näköalatasannetta. 

Meidän vierailumme aikana kylässä oli vain 2 ravintolaa, jotka molemmat avasivat ovensa lautan saapuessa. He siis selkeästi odottivat sieltä tulevia matkailijoita. Nautimmekin maittavat kreikkalaiset salaatit ja taas vaan nautimme maisemista. 

Meganissin saari ihastutti minut ja mielelläni sinnekin joskus palaisin ja kiertelisin siellä enemmän, mutta nyt paluulautta tuli jo parin kolmen tunnin päästä ja lähdimme takaisin Nidriin. 

Jos tuonne vielä joskus palaan niin haluan kyllä yöpyä yhden yön Meganississa, kenties pyörä mukaan ja polkemaan ympäri saaren idyllin. 

Ihastuttava Parga!

Sitten koitti lomamme ehdottomasti kohokohta. Viestittelin hotelliltamme erään tuttuni kanssa, joka on matkannut Lefkasiin ja ympäristöön vuosi toisensa jälkeen ja hän suositteli, että lähtisimme autolla kohti Kreikan manteretta ja siellä sijaitsevaa Pargan kaupunkia. 

Innostuimme ajatuksesta, sillä meillä oli vielä auto vuokrattuna ja nälkä alkoi kasvaa syödessä. Halusimme nähdä ja kokea lisää. Pargaan tulisi matkaa n. 100km, joten päätimme yöpyä siellä. Tuttavani suositteli erästä pientä majapaikkaa ja booking.comista varasin yön sieltä. Niinpä pakkasimme reppumme ja ilmoitimme Porto Galinin respaan olevamme yhden yön poissa. 

Tie Kreikan mantereelle meni siltaa pitkin ensin kohti Prevezaa ja sieltä sitten rannikkoa pitkin jatkoimme kohti Pargaa. Prevezan jälkeen ajoimme tunnelia pitkin joonianmeren altakin hetken matkaa, mutta sen jälkeen maisemat olivat järjestään ihastuttavia. Vuoristoa ja kaunista rantamaisemaa vuorotellen. 

Opasteet kohti Pargaa olivat riittävän hyviä, joten löysimme helposti perille. 

Kaupunki ihastutti meidät heti. En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista. Majapaikkamme Sunrise Hausen huoneesta oli lumoava näkymä merelle, katsokaa itse. 

Kuva on otettu huoneemme parvekkeelta. Huoneen hinta oli myös näköalan nähden hurjan huokea, vain 40€/yö. Sijainti oli myös lähes täydellinen, eli hyvin keskeisellä kadulla josta laski portaat alas rantaan ja vastaavasti nousi portaat ylös Pargan linnakkeelle. 

Parga on pieni, rinteeseen rakennettu kylä kapeine kujineen. Mielestäni tunnelma Pargassa on satumainen. Turistejahan siellä on paljon, mutta silti tuntuu kuin olisi osa jotain niin aitoa ja paikallista. 

Heti Sunrise Houseen saavuttuamme menimme viereiseen Avran näköalaravintolan terassille nauttimaan juotavaa. Siitä terassilta on napattu alin kuva. Paikkaa pitää vanhempi, hyvin ystävällinen mies. 

Illallisen taas söimme alhaalla rannassa Gemini nimisessä kreikkalaistyyppisessä ravintolassa, punavalkoraidallisten pöytäliinojen ja vihreiden puutuolien ympäröimänä. Näitä molempia paikkoja voin vain  suositella. 😊

Vietimme sen päivän ja yön Pargasta nauttien, mutta molemmille jäi vahva halu palata sinne vielä uudelleen ajan kanssa. Ja niin teimme, heti kotiin palattuamme varasimme viikon matkan Pargaan seuraavalle kesällä ja sieltä juuri eilen palasimme. Viime viikon matkasta siis seuraavissa postauksissa lisää. 

Parga, veit sydämeni. ☺️😍

Nidrin vesiputous

OHotellimme Porto Galini sijaitsi Nikianassa, josta oli noin neljä kilometriä hieman isompaan kylään Nidriin. Sinne kävelimme aina iltaisin syömään ja tulimme sitten taksilla takaisin vatsat täynnä. 

Neljäntenä lomapäivänä lähdimme kuitenkin autolla kohti Nidriä etsimään siellä sijaitsevaa Rahin vesiputousta. 

Sellainen sitten löytyikin melko läheltä keskustaa, pieneltä sivutueltä jonne jätimme auton parkkiin. 

Tässä kohtaa lomaa sateet olivat jo jääneet taakse ja sää helli meitä lomailijoita. 

Parkkipaikalta oli noin 20 minuutin kävelymatka kohti Putousta. Reitti oli osittain jyrkkä ja vaati kiipeämistä mutta se oli merkitty hyvin ja polut hyvässä kunnossa. 

Kokemus oli hieno ja sola oli vehreä ja täynnä kasvillisuutta. Putous oli saanut aikaan kirkkaita lampia, joissa ihmisiä näytti pullahtavan uimassa. 

Porto Katsiki ja sata salamaa

Sateen sattuessa päätimme miehen kanssa, että hotellissa oleilu saa riittää ja vuokrasimme auton. Päätimme lähteä katsomaan mitä kaikkea Lefkasin saarella olisi meille tarjottavanaan. 

Ensimmäisenä suuntasimme lounaisrannikolle Porto Katsikin rannalle. Päätimme oikaista saaren läpi, vuoriston kautta, sen sijaan että olisimme ajaneet itärannikolta rantatietä pitkin Porto Katsikiin. No hah, linnuntietä matka tosiaan oli lyhyempi mutta vuoriston serpentiiniteillä menikin aikaa vaikka kuinka. Reitti oli melko jännittävä, sillä jossain kohtaa asfaltti loppui, etenimme ihan kinttupolkua pitkin pilvien korkeudella ja näkyvyys pilvessä ajaessa oli lähes nolla. Tieto siitä että vieressä oli huima pudotus sai välillä miettimään, että tässä voisi käydä jopa huonosti. Jännitystä pitää lomaan ilmeisesti aina hakea. :D 

No lopulta pääsimme perille. Suunnistimme siis kartan avulla ja lähempänä rantaa oli tiessä jo opasteetkin, kun pääsimme vuoristosta alas. 

Sesonki oli ilmeisesti lopuillaan eikä rannalla juuri ollut eloa. Parkkipaikalla seisoi tosin rahastaja ja parkkimaksua pulitimme 2 euroa. Muutama rannalla oleva kioski oli kiinni. 

Rannan puitteet oli ehkä siinä mielessä pettymys, että se näytti lähes hylätyltä. Mahdollisuudet upeisiin näköalakahviloihin olisi olleet huikeat, mutta mitään sellaista ei paikalla ollut. 

Maisema itsessään oli kuitenkin upea, kalliot äärettömän jylhät ja jyrkät ja vesi uskomattoman turkoosinsinistä. Ei voinut kuin ihailla näkemäänsä. 

Laskeuduimme portaat alas rantaan ja samalla hetkellä ukonilma tuli suoraan ylle. Vettä alkoi sataa rankasti ja menimme kallionkoloon suojaan. Salamat löivät edessämme ja ukkonen jyrisi ja kaikui kallioiden välissä. Tuntui, että olimme aivan myrskyn ytimessä. 

Jännä silti, etten osannut edes pelätä. Jollain kummalla tavalla se tuntui jopa romanttiselta, siellä me, minä ja mies, kallionkolossa piilossa ukkoselta yhdellä Euroopan kauneimmista rannoista. 

Yllättävä Lefkas

Viime vuoden syyskuussa teimme miehen kanssa matkan Kreikkaan Lefkasin saarelle. Meillä ei ollut juuri mitään odotuksia kohteesta eikä itse lomastakaan, ajatuksena oli vain rentoutua ihan kunnolla. Valitsimme siksi meitä miellyttävän hotellin, sillä ajatuksena oli viettää paljon aikaa hotellin uima-altaalla maisemista nauttien. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä vähänpä tiesimme. Kohde ympäristöineen vei mukanaan ja loma menikin autolla viilettäessä sinne tänne, kummallakin haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon tätä äärettömän kaunista, mutta meille ennen niin tuntematonta osaa Kreikasta. 

Mutta palaan vielä hotelliimme. Se oli Lefkasin Nikianassa sijaitseva Porto Galini ja hotelli tosiaan oli kaunis. Heti vastaanotossa näkymät merelle vuoristoineen oli lumoava. Hotellissa oli 2 allasaluetta ja oma ranta. Siellä oli myös oma spa ja sisäuima-altaat, jonne suuntasimmekin heti ensimmäisenä päivänä, sillä ilma oli sateinen. Hotellissa oli myös pieni kuntoilutila, joiden juoksumatoilla oli myös inspiroiva merinäköala.

Sade muuttikin lomasuunnitelmamme ja hyvä niin. Ilman sadetta emme olisi vuokranneet autoa ja niin paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta. Sateessa kun se altaalla loikoilu ei onnistunutkaan ja muutimme suunnitelmiamme. Siitä seuraavassa postauksessa lisää. 

Viimeinen päivä Etelä-Ranskassa, härkäurheilua ja Pont du

Neljäs päivä lomallamme koitti ja sukulaismiehen kanssa vuokrasimme auton. Hän halusi tutustuttaa meitä maakunnan Languedocin perinteeseen ja ajoi meidät pieneen kylään katsomaan paikallista härkäurheilua. 

Härkätaistelusta ei ollut kyse, eikä härkiä millään tavoin vahingoitettu, sellaista en olisi lähtenyt edes katsomaan.  

Istuimme katsomossa puisen areenan ympärillä, jossa härät käyskentelivät. Nuoret, parikymppiset, paimenet yrittivät vuorotellen kiinnittää härän huomion itseensä ja juoksivat sitten eläintä karkuun. 

Edelleen haluan korostaa, että härkää ei mitenkään satutettu, ei tökitty eikä edes kosketettu, nuoret paimenet vain juoksivat tai heiluivat härän edessä, kunnes tämä huomasi heidät. 

Ihan mielenkiintoinen kokemus oli istua katsomossa ja nähdä kaikki tämä, mutta itse viehätyn ehkä enemmän kauniista rakennuksista ja maisemista, vaikka olen toki kiitollinen että sukulaismies meille tämän perinteen halusi esitellä. 

Paluumatkalla näimmekin sitten tämän loman varmasti vaikuttavimman kohteen eli Unescon maailmanperintöluetteloonkin päässeen Pont du gardin. 

Se on roomalaisten rakentama akvedukti, joka toimii Gard-joen yli menevänä siltana.

Näkymä oli huikea. Ylitimme sillan ja nousimme joenpiennarta niin korkealle kuin mahdollista, luontopolkuja pitkin pienelle näköalatasanteelle. Pont du gardin ympäristössä kulki erilaisia parikointireittejä, joten arvatkaa miten olisi mieli tehnyt jäädä paikan päälle retkeilemään. No ehkä vielä joskus palaamme Gard-joen äärelle reput selässä ja patikoimme luonnosta nauttien... unelmiahan pitää olla. ;)

Montpellier päivä 3

Jatketaan taas hieman tätä matkakertomusta. Tyypillistä minua, kun pitäisi pakata ja lähteä kohti mökkiä, niin iskeekin inspiraatio kirjoittaa. Aina tulee innostus tehdä jotain sellaista mulle juuri sillä hetkellä ei olisi aikaa. Noh, mökki odottaa. 😄 

Kolmantena päivänä vuokrasimme sähköpyörät ja lähdimme niiden kanssa kohti merenrantaa. Sähköpyörä olikin itselleni uusi tuttavuus, mutta oikein mieluinen sellainen. Töitä joutu tekemään eli polkemaan kyllä itsekin, mutta vauhti oli toki kovempi ja muun muassa mäissä sai hyvin avustusta sähköstä. 

Voisin kyllä työmatkoihini tuollaisen sähköpyörän ottaa. Kotini lähellä on tosi raskas mäki, minkä aamulla töihin lähtiessä vielä jaksaa, mutta iltapäivissä se tuntuu painajaiselta polkea läpi. Tosin tänä vuonna en ole vielä edes pyöräilykautta avannut, koskahan sitä taas uskaltautuisi pyörän selkään? 😊

Poljimme ensin joenvartta pitkin ja meitä ympäröi rauhallinen maalaismaisema. Ensimmäisen pysähdyksen teimme erään maatilan kohdilla olevallataukopaikalla, josta löytyi myös kahvi- ja välipala-automaatti. Kuvassa näkyy kahvikuppini sekä pyörämme nojaamassa seinustalle. Kauempana voi kuvasta myös erottaa laitumella valkoisen hevosen. Idyllistä!

Kuva myös joen varresta ja eräästä viiniviljelmästä, jonka ohi poljimme. 

Ilma hemmotteli meitä pyöräilijöitä, vaikka toki pieni tuulenvire tuntui kehossa, kun viiletimme noin 30 km:n tuntivauhtia. 

Sitten tulimme jollekin luonnonsuojelualueelle, kosteikolle jossa saimme bongata flamingoja kymmenittäin. On ne kyllä hienoja lintuja ja kun levittävät siipiään, niin pinkki väriloisto on aivan upea. 

Näimme myös pieniä valkohaikaroita ja ristisorsia. 

Sen jälkeen suuntasimme kohti Palavasin rantakylää. Poljimme ihan valkohiekkaisen rannan tuntumassa ja keskustassa bongasimme kanavan yli menevän tuolihissin. Mä ihastuin siihen täysin! Mielestäni niin hauska idea tehdä paikalle tuolihissi, jolla päästä veden toiselle puolelle. No pyörillä emme toki kyytiin päässeet vaan jouduimme kulkemaan siltaa pitkin. 

Matkaa päivän aikana kertyi mittariin n. 45 km, mutta muistoja mieleen sitäkin enemmän. Päivä oli ihana, mutta myös raskas. Illalla ei ihan hirveesti tarvinnut odottaa unta. Emme jaksaneet lähteä enää edes keskustaan syömään, vaan otimme ruuan majapaikkamme edustalla olevasta senegalilaisen naisen pitämästä katukeittiöstä. Ja se oli kyllä hyvä valinta, lammasta minttihyytelön ja kasvisten kanssa, ah, niin herkullista. 😋

Montpellier päivä 2

Matkaväsymyksestä oli selvitty ja saimme aloittaa päivän uutta virtaa täynnä. 

Päätimme hypätä ratikan kyytiin ja suunnata Odysseum ostoskeskukseen. Tästä paikasta olin lukenut/kuullut jo aiemmin ja minulla oli vähän suuremmat odotukset siitä kuin mitä se minulle sitten tarjosi. Odysseum on ulkoilmakauppakeskus, josta löytyy merkkivaateliikkeitä vähän joka lähtöön. Siellä on myös ravintoloita ja Ikea, jos sellaista reissulta kaipaa. 😄 

Me emme kauaa paikalla viihtyneet, vaan halusimme takaisin vanhan kaupungin idylliseen sykkeeseen. 

Ratikoilla matkustaminen on Mobtpellierissä hurjan helppoa. Ratikat ovat uusia ja todella siistejä ja joka reitille on omat värinsä, eli reitit ovat sekä kartalla että ratikat itsessään reittinsä värisiä. Eli Odysseumin reitti näkyi kartalla sinisenä ja sinne vei sininen ratikka ja niin edelleen. Meillä oli kymmenen kerran lippukortit, jotka leimasimme aina ratikkaan astuessamme. Näitä lippuja sai ostaa automaateista ratikkapysäkeillä. 

Vanhaan kaupunkiin päästyämme muhun iski kuitenkin shoppailuinto ja suuntasimme Polygone ostoskeskukseen, mikä on Antigonen ja vanhan kaupungin välissä. Sieltä olimme kävelleet jo aiemmin läpi ja olin nähnyt ranskalaisia pikku vaateliikkeitä ja monia houkuttelevia paitoja ja toppeja. Pari sellaista sitten tarttui mukaan. Päätin kuitenkin säästää miehen hermoja ja jätin siinä kohtaa hyvästit shoppailulle. Miehen kanssa on ihana matkustaa, kahdenkeskinen aika on todella tarpeellista, mutta shoppailusta hän ei ihan hirveesti nauti. Ehkä hyvä niin, pysyy ainakin budjetissa helpommin näin. 😅 

Polygone kauppakeskuksessa oli vartijat ulko-ovella tarkistamassa ihmisten laukkuja, terrori-iskujen jälkeen on tälläinen ilmiö rantautunut kaupunkiin. Sotilaita rynnäkkökivääreineen näkyi myös katukuvassa aika ajoin. Toisaalta varmasti ihan hyvä niin, toivat turvallisuuden tunnetta tai sitten joitain saattoivat pelästyttää, kuten minua, kun enhän mä nyt heti tiedä tai erota onko kyseessä nyt terroristi vai sotilas. Piti siten luottaa, että hyviksiä ovat kun ei kukaan hätääntynyt vieressä. Tälläistä se on kun maalainen matkustaa. ;)

Muoks, tämä aihe on ehkä vähän arkaluontoinen nyt, kun luin että Suomessakin poliisit vartioivat lentokentällä ase näkyvillä. 

Halusin vain kertoa havainnoistani tuolla matkalla, mutta muutenhan tätä koko tilannetta ei pysty juuri ymmärtämään. Surullista toki että tähän on tultu. En osaa oikein muuta sanoa. Hämmentyneenä kaiken tuollaisen edessä.

Sitten päätimme hypätä ruskeaan ratikkaan, jonka reitti vei ympäri vanhan kaupungin. Istuimme vain kyydissä ja nautimme maisemista. 

Kaupungista löytyi jännää katutaidetta, jossa talojen seinät oli maalattu niin, että ne antoivat kolmiulotteisen illuusion. Onkohan tuollaisella joku nimikin? Mä en tiedä, eikä googlekaan kertonut mulle etsinnöistäni huolimatta. Silmänkääntötempuiksi noita kuulin kutsuttavan, ja itselle meni ainakin alkuun ja hämärässä ihan täydestä, että taloissa olisi ollut oikeat ikkunat tai portaat maalauksen sijaan. Katso itse! 😄

Montpellier päivä 1, osa 2

Pienen välikuoleman ja suihkun jälkeen päätimme jalkautua ja suunnata kohti vanhaa kaupunkia. Se sijaitsi parin korttelin päässä huoneistostamme, joten matka ei ollut pitkä. 

Montpellierin kadut olivat täynnä ihmisiä, nuoria suurin osa. Montpellierissa onkin paljon opiskelijoita, joten se selittänee kaupungin nuorekkaan ilmeen. Kaupungissa sijaitsee yksi maailman vanhimmista yliopistoissakin.

Vanhan kaupungin kadut olivat kapeita ja kauniita. Joka puolella oli ravintoloita, joiden terassit täyttyivät ihmisistä ja heidän iloisesta puheensorinastaan. 

Vanhan kaupungin läpi käveltyämme eteemme avautui 1600-luvulta peräisin oleva Riemukaari ja sen jälkeen avautuva puistoalue, joka päätyi vanhaan vedenkuljetusjärjelmään eli akveduktiin. 

Ilta alkoi hämärtyä ja nälkä ilmoitella olostaan, joten menimme syömään. Kaupunki oli täynnä ravintoloita, joten valinnan vaikeus oli suuri. Päädyimme sitten marokkolaiseen ravintolaan, mikä löytyi eräältä hiljaisemmalta sivukadulta. Valinta osui todella nappiin. Söimme pataa jossa oli kanaa, monipuolisesti kasviksia ja couscousta, sekä lisäksi jotain kastiketta, luullakseni kanalientä, jota sai halutessaan lisätä annokseen chilin kanssa. 

Jälkiruokana nautimme minttuteetä ihanien pienten leivosten kera. Olisi pitänyt kuvata annokset, mutta mut nyt ne ovat vain muistona mielessäni.

En muuten bongannut yhtään Mc Donaldsia tai Burger Kingiä kaupungissa, mies kyllä kertoi sellaiset nähneensä. Mutta eivät siis ainakaan näkyneet niin isona katukuvassa mitä täällä kotosuomessa (ainakin Hese ja Mäkki) vaikka muuten Montpellier olikin sivukujia myöten täynnä ravintoloita.