Neljäs päivä lomallamme koitti ja sukulaismiehen kanssa vuokrasimme auton. Hän halusi tutustuttaa meitä maakunnan Languedocin perinteeseen ja ajoi meidät pieneen kylään katsomaan paikallista härkäurheilua.
Härkätaistelusta ei ollut kyse, eikä härkiä millään tavoin vahingoitettu, sellaista en olisi lähtenyt edes katsomaan.
Istuimme katsomossa puisen areenan ympärillä, jossa härät käyskentelivät. Nuoret, parikymppiset, paimenet yrittivät vuorotellen kiinnittää härän huomion itseensä ja juoksivat sitten eläintä karkuun.
Edelleen haluan korostaa, että härkää ei mitenkään satutettu, ei tökitty eikä edes kosketettu, nuoret paimenet vain juoksivat tai heiluivat härän edessä, kunnes tämä huomasi heidät.
Ihan mielenkiintoinen kokemus oli istua katsomossa ja nähdä kaikki tämä, mutta itse viehätyn ehkä enemmän kauniista rakennuksista ja maisemista, vaikka olen toki kiitollinen että sukulaismies meille tämän perinteen halusi esitellä.
Paluumatkalla näimmekin sitten tämän loman varmasti vaikuttavimman kohteen eli Unescon maailmanperintöluetteloonkin päässeen Pont du gardin.
Se on roomalaisten rakentama akvedukti, joka toimii Gard-joen yli menevänä siltana.
Näkymä oli huikea. Ylitimme sillan ja nousimme joenpiennarta niin korkealle kuin mahdollista, luontopolkuja pitkin pienelle näköalatasanteelle. Pont du gardin ympäristössä kulki erilaisia parikointireittejä, joten arvatkaa miten olisi mieli tehnyt jäädä paikan päälle retkeilemään. No ehkä vielä joskus palaamme Gard-joen äärelle reput selässä ja patikoimme luonnosta nauttien... unelmiahan pitää olla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti