Lauttamatka Meganissiin

Pargasta palattuamme palautimme myös vuokra-automme, mutta lomaa oli vielä muutama päivä jäljellä, joten päätimme käydä päiväretkellä Nidrin edustalla olevalla Meganissin saarella. 

Olin jo matkaa varatessa kiinnostunut tästä saaresta ja alkuun meinasin varata hotellin sieltä, kunnes ymmärsin saaren syrjäisen sijainnin ja sen, että sieltä liikkuminen olisi tosiaan vain muutaman kerran päivässä liikennöivän lautan varassa. 

Halusin kuitenkin nähdä saaren, vaikka päätin sitten ettei siellä majoitus sopisi meille ehkä koko viikoksi. Kenties häämatkalaisille tai muulle kyyhykyläisille se olisi oiva kohde. 

Lautta Meganissiin lähtee tosiaan ihan Nidrin keskustasta/rannasta. Lautta kulkee pari kertaa päivässä joko Spartochorin tai Vathin kylään, meidän lauttamme vei Spartochoriin. Lauttaan ei erikseen myyty lippuja vaan rahastaja kiersi matkustajan lautan jo lähdettyä satamasta. 

Merimatka oli kerrassaan upea. Maisemat henkeäsalpaavan kauniit. 

Merimatkalla ohitimme myös Scorpios saaren, joka oli aikoinaan tunnetun laivanvarustajan Aristoteles Onassiksen omistuksessa. 

Spartochorin kyllä oli pieni ja idyllinen. Paikalliset olivat lauttaa vastassa ja odottivat sieltä ruokaa ja ostoksia. 

Itse kylä sijaitsi ylempänä ja lähdimmekin kipuamaan portaita pitkin kohti kylää ja siellä olevaa näköalatasannetta. 

Meidän vierailumme aikana kylässä oli vain 2 ravintolaa, jotka molemmat avasivat ovensa lautan saapuessa. He siis selkeästi odottivat sieltä tulevia matkailijoita. Nautimmekin maittavat kreikkalaiset salaatit ja taas vaan nautimme maisemista. 

Meganissin saari ihastutti minut ja mielelläni sinnekin joskus palaisin ja kiertelisin siellä enemmän, mutta nyt paluulautta tuli jo parin kolmen tunnin päästä ja lähdimme takaisin Nidriin. 

Jos tuonne vielä joskus palaan niin haluan kyllä yöpyä yhden yön Meganississa, kenties pyörä mukaan ja polkemaan ympäri saaren idyllin. 

Ihastuttava Parga!

Sitten koitti lomamme ehdottomasti kohokohta. Viestittelin hotelliltamme erään tuttuni kanssa, joka on matkannut Lefkasiin ja ympäristöön vuosi toisensa jälkeen ja hän suositteli, että lähtisimme autolla kohti Kreikan manteretta ja siellä sijaitsevaa Pargan kaupunkia. 

Innostuimme ajatuksesta, sillä meillä oli vielä auto vuokrattuna ja nälkä alkoi kasvaa syödessä. Halusimme nähdä ja kokea lisää. Pargaan tulisi matkaa n. 100km, joten päätimme yöpyä siellä. Tuttavani suositteli erästä pientä majapaikkaa ja booking.comista varasin yön sieltä. Niinpä pakkasimme reppumme ja ilmoitimme Porto Galinin respaan olevamme yhden yön poissa. 

Tie Kreikan mantereelle meni siltaa pitkin ensin kohti Prevezaa ja sieltä sitten rannikkoa pitkin jatkoimme kohti Pargaa. Prevezan jälkeen ajoimme tunnelia pitkin joonianmeren altakin hetken matkaa, mutta sen jälkeen maisemat olivat järjestään ihastuttavia. Vuoristoa ja kaunista rantamaisemaa vuorotellen. 

Opasteet kohti Pargaa olivat riittävän hyviä, joten löysimme helposti perille. 

Kaupunki ihastutti meidät heti. En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista. Majapaikkamme Sunrise Hausen huoneesta oli lumoava näkymä merelle, katsokaa itse. 

Kuva on otettu huoneemme parvekkeelta. Huoneen hinta oli myös näköalan nähden hurjan huokea, vain 40€/yö. Sijainti oli myös lähes täydellinen, eli hyvin keskeisellä kadulla josta laski portaat alas rantaan ja vastaavasti nousi portaat ylös Pargan linnakkeelle. 

Parga on pieni, rinteeseen rakennettu kylä kapeine kujineen. Mielestäni tunnelma Pargassa on satumainen. Turistejahan siellä on paljon, mutta silti tuntuu kuin olisi osa jotain niin aitoa ja paikallista. 

Heti Sunrise Houseen saavuttuamme menimme viereiseen Avran näköalaravintolan terassille nauttimaan juotavaa. Siitä terassilta on napattu alin kuva. Paikkaa pitää vanhempi, hyvin ystävällinen mies. 

Illallisen taas söimme alhaalla rannassa Gemini nimisessä kreikkalaistyyppisessä ravintolassa, punavalkoraidallisten pöytäliinojen ja vihreiden puutuolien ympäröimänä. Näitä molempia paikkoja voin vain  suositella. 😊

Vietimme sen päivän ja yön Pargasta nauttien, mutta molemmille jäi vahva halu palata sinne vielä uudelleen ajan kanssa. Ja niin teimme, heti kotiin palattuamme varasimme viikon matkan Pargaan seuraavalle kesällä ja sieltä juuri eilen palasimme. Viime viikon matkasta siis seuraavissa postauksissa lisää. 

Parga, veit sydämeni. ☺️😍

Nidrin vesiputous

OHotellimme Porto Galini sijaitsi Nikianassa, josta oli noin neljä kilometriä hieman isompaan kylään Nidriin. Sinne kävelimme aina iltaisin syömään ja tulimme sitten taksilla takaisin vatsat täynnä. 

Neljäntenä lomapäivänä lähdimme kuitenkin autolla kohti Nidriä etsimään siellä sijaitsevaa Rahin vesiputousta. 

Sellainen sitten löytyikin melko läheltä keskustaa, pieneltä sivutueltä jonne jätimme auton parkkiin. 

Tässä kohtaa lomaa sateet olivat jo jääneet taakse ja sää helli meitä lomailijoita. 

Parkkipaikalta oli noin 20 minuutin kävelymatka kohti Putousta. Reitti oli osittain jyrkkä ja vaati kiipeämistä mutta se oli merkitty hyvin ja polut hyvässä kunnossa. 

Kokemus oli hieno ja sola oli vehreä ja täynnä kasvillisuutta. Putous oli saanut aikaan kirkkaita lampia, joissa ihmisiä näytti pullahtavan uimassa. 

Porto Katsiki ja sata salamaa

Sateen sattuessa päätimme miehen kanssa, että hotellissa oleilu saa riittää ja vuokrasimme auton. Päätimme lähteä katsomaan mitä kaikkea Lefkasin saarella olisi meille tarjottavanaan. 

Ensimmäisenä suuntasimme lounaisrannikolle Porto Katsikin rannalle. Päätimme oikaista saaren läpi, vuoriston kautta, sen sijaan että olisimme ajaneet itärannikolta rantatietä pitkin Porto Katsikiin. No hah, linnuntietä matka tosiaan oli lyhyempi mutta vuoriston serpentiiniteillä menikin aikaa vaikka kuinka. Reitti oli melko jännittävä, sillä jossain kohtaa asfaltti loppui, etenimme ihan kinttupolkua pitkin pilvien korkeudella ja näkyvyys pilvessä ajaessa oli lähes nolla. Tieto siitä että vieressä oli huima pudotus sai välillä miettimään, että tässä voisi käydä jopa huonosti. Jännitystä pitää lomaan ilmeisesti aina hakea. :D 

No lopulta pääsimme perille. Suunnistimme siis kartan avulla ja lähempänä rantaa oli tiessä jo opasteetkin, kun pääsimme vuoristosta alas. 

Sesonki oli ilmeisesti lopuillaan eikä rannalla juuri ollut eloa. Parkkipaikalla seisoi tosin rahastaja ja parkkimaksua pulitimme 2 euroa. Muutama rannalla oleva kioski oli kiinni. 

Rannan puitteet oli ehkä siinä mielessä pettymys, että se näytti lähes hylätyltä. Mahdollisuudet upeisiin näköalakahviloihin olisi olleet huikeat, mutta mitään sellaista ei paikalla ollut. 

Maisema itsessään oli kuitenkin upea, kalliot äärettömän jylhät ja jyrkät ja vesi uskomattoman turkoosinsinistä. Ei voinut kuin ihailla näkemäänsä. 

Laskeuduimme portaat alas rantaan ja samalla hetkellä ukonilma tuli suoraan ylle. Vettä alkoi sataa rankasti ja menimme kallionkoloon suojaan. Salamat löivät edessämme ja ukkonen jyrisi ja kaikui kallioiden välissä. Tuntui, että olimme aivan myrskyn ytimessä. 

Jännä silti, etten osannut edes pelätä. Jollain kummalla tavalla se tuntui jopa romanttiselta, siellä me, minä ja mies, kallionkolossa piilossa ukkoselta yhdellä Euroopan kauneimmista rannoista. 

Yllättävä Lefkas

Viime vuoden syyskuussa teimme miehen kanssa matkan Kreikkaan Lefkasin saarelle. Meillä ei ollut juuri mitään odotuksia kohteesta eikä itse lomastakaan, ajatuksena oli vain rentoutua ihan kunnolla. Valitsimme siksi meitä miellyttävän hotellin, sillä ajatuksena oli viettää paljon aikaa hotellin uima-altaalla maisemista nauttien. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä vähänpä tiesimme. Kohde ympäristöineen vei mukanaan ja loma menikin autolla viilettäessä sinne tänne, kummallakin haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon tätä äärettömän kaunista, mutta meille ennen niin tuntematonta osaa Kreikasta. 

Mutta palaan vielä hotelliimme. Se oli Lefkasin Nikianassa sijaitseva Porto Galini ja hotelli tosiaan oli kaunis. Heti vastaanotossa näkymät merelle vuoristoineen oli lumoava. Hotellissa oli 2 allasaluetta ja oma ranta. Siellä oli myös oma spa ja sisäuima-altaat, jonne suuntasimmekin heti ensimmäisenä päivänä, sillä ilma oli sateinen. Hotellissa oli myös pieni kuntoilutila, joiden juoksumatoilla oli myös inspiroiva merinäköala.

Sade muuttikin lomasuunnitelmamme ja hyvä niin. Ilman sadetta emme olisi vuokranneet autoa ja niin paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta. Sateessa kun se altaalla loikoilu ei onnistunutkaan ja muutimme suunnitelmiamme. Siitä seuraavassa postauksessa lisää. 

Viimeinen päivä Etelä-Ranskassa, härkäurheilua ja Pont du

Neljäs päivä lomallamme koitti ja sukulaismiehen kanssa vuokrasimme auton. Hän halusi tutustuttaa meitä maakunnan Languedocin perinteeseen ja ajoi meidät pieneen kylään katsomaan paikallista härkäurheilua. 

Härkätaistelusta ei ollut kyse, eikä härkiä millään tavoin vahingoitettu, sellaista en olisi lähtenyt edes katsomaan.  

Istuimme katsomossa puisen areenan ympärillä, jossa härät käyskentelivät. Nuoret, parikymppiset, paimenet yrittivät vuorotellen kiinnittää härän huomion itseensä ja juoksivat sitten eläintä karkuun. 

Edelleen haluan korostaa, että härkää ei mitenkään satutettu, ei tökitty eikä edes kosketettu, nuoret paimenet vain juoksivat tai heiluivat härän edessä, kunnes tämä huomasi heidät. 

Ihan mielenkiintoinen kokemus oli istua katsomossa ja nähdä kaikki tämä, mutta itse viehätyn ehkä enemmän kauniista rakennuksista ja maisemista, vaikka olen toki kiitollinen että sukulaismies meille tämän perinteen halusi esitellä. 

Paluumatkalla näimmekin sitten tämän loman varmasti vaikuttavimman kohteen eli Unescon maailmanperintöluetteloonkin päässeen Pont du gardin. 

Se on roomalaisten rakentama akvedukti, joka toimii Gard-joen yli menevänä siltana.

Näkymä oli huikea. Ylitimme sillan ja nousimme joenpiennarta niin korkealle kuin mahdollista, luontopolkuja pitkin pienelle näköalatasanteelle. Pont du gardin ympäristössä kulki erilaisia parikointireittejä, joten arvatkaa miten olisi mieli tehnyt jäädä paikan päälle retkeilemään. No ehkä vielä joskus palaamme Gard-joen äärelle reput selässä ja patikoimme luonnosta nauttien... unelmiahan pitää olla. ;)