Montpellierin kadut olivat täynnä ihmisiä, nuoria suurin osa. Montpellierissa onkin paljon opiskelijoita, joten se selittänee kaupungin nuorekkaan ilmeen. Kaupungissa sijaitsee yksi maailman vanhimmista yliopistoissakin.
Vanhan kaupungin kadut olivat kapeita ja kauniita. Joka puolella oli ravintoloita, joiden terassit täyttyivät ihmisistä ja heidän iloisesta puheensorinastaan.
Vanhan kaupungin läpi käveltyämme eteemme avautui 1600-luvulta peräisin oleva Riemukaari ja sen jälkeen avautuva puistoalue, joka päätyi vanhaan vedenkuljetusjärjelmään eli akveduktiin.
Ilta alkoi hämärtyä ja nälkä ilmoitella olostaan, joten menimme syömään. Kaupunki oli täynnä ravintoloita, joten valinnan vaikeus oli suuri. Päädyimme sitten marokkolaiseen ravintolaan, mikä löytyi eräältä hiljaisemmalta sivukadulta. Valinta osui todella nappiin. Söimme pataa jossa oli kanaa, monipuolisesti kasviksia ja couscousta, sekä lisäksi jotain kastiketta, luullakseni kanalientä, jota sai halutessaan lisätä annokseen chilin kanssa.
Jälkiruokana nautimme minttuteetä ihanien pienten leivosten kera. Olisi pitänyt kuvata annokset, mutta mut nyt ne ovat vain muistona mielessäni.
En muuten bongannut yhtään Mc Donaldsia tai Burger Kingiä kaupungissa, mies kyllä kertoi sellaiset nähneensä. Mutta eivät siis ainakaan näkyneet niin isona katukuvassa mitä täällä kotosuomessa (ainakin Hese ja Mäkki) vaikka muuten Montpellier olikin sivukujia myöten täynnä ravintoloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti