Montpellier päivä 3

Jatketaan taas hieman tätä matkakertomusta. Tyypillistä minua, kun pitäisi pakata ja lähteä kohti mökkiä, niin iskeekin inspiraatio kirjoittaa. Aina tulee innostus tehdä jotain sellaista mulle juuri sillä hetkellä ei olisi aikaa. Noh, mökki odottaa. 😄 

Kolmantena päivänä vuokrasimme sähköpyörät ja lähdimme niiden kanssa kohti merenrantaa. Sähköpyörä olikin itselleni uusi tuttavuus, mutta oikein mieluinen sellainen. Töitä joutu tekemään eli polkemaan kyllä itsekin, mutta vauhti oli toki kovempi ja muun muassa mäissä sai hyvin avustusta sähköstä. 

Voisin kyllä työmatkoihini tuollaisen sähköpyörän ottaa. Kotini lähellä on tosi raskas mäki, minkä aamulla töihin lähtiessä vielä jaksaa, mutta iltapäivissä se tuntuu painajaiselta polkea läpi. Tosin tänä vuonna en ole vielä edes pyöräilykautta avannut, koskahan sitä taas uskaltautuisi pyörän selkään? 😊

Poljimme ensin joenvartta pitkin ja meitä ympäröi rauhallinen maalaismaisema. Ensimmäisen pysähdyksen teimme erään maatilan kohdilla olevallataukopaikalla, josta löytyi myös kahvi- ja välipala-automaatti. Kuvassa näkyy kahvikuppini sekä pyörämme nojaamassa seinustalle. Kauempana voi kuvasta myös erottaa laitumella valkoisen hevosen. Idyllistä!

Kuva myös joen varresta ja eräästä viiniviljelmästä, jonka ohi poljimme. 

Ilma hemmotteli meitä pyöräilijöitä, vaikka toki pieni tuulenvire tuntui kehossa, kun viiletimme noin 30 km:n tuntivauhtia. 

Sitten tulimme jollekin luonnonsuojelualueelle, kosteikolle jossa saimme bongata flamingoja kymmenittäin. On ne kyllä hienoja lintuja ja kun levittävät siipiään, niin pinkki väriloisto on aivan upea. 

Näimme myös pieniä valkohaikaroita ja ristisorsia. 

Sen jälkeen suuntasimme kohti Palavasin rantakylää. Poljimme ihan valkohiekkaisen rannan tuntumassa ja keskustassa bongasimme kanavan yli menevän tuolihissin. Mä ihastuin siihen täysin! Mielestäni niin hauska idea tehdä paikalle tuolihissi, jolla päästä veden toiselle puolelle. No pyörillä emme toki kyytiin päässeet vaan jouduimme kulkemaan siltaa pitkin. 

Matkaa päivän aikana kertyi mittariin n. 45 km, mutta muistoja mieleen sitäkin enemmän. Päivä oli ihana, mutta myös raskas. Illalla ei ihan hirveesti tarvinnut odottaa unta. Emme jaksaneet lähteä enää edes keskustaan syömään, vaan otimme ruuan majapaikkamme edustalla olevasta senegalilaisen naisen pitämästä katukeittiöstä. Ja se oli kyllä hyvä valinta, lammasta minttihyytelön ja kasvisten kanssa, ah, niin herkullista. 😋

Montpellier päivä 2

Matkaväsymyksestä oli selvitty ja saimme aloittaa päivän uutta virtaa täynnä. 

Päätimme hypätä ratikan kyytiin ja suunnata Odysseum ostoskeskukseen. Tästä paikasta olin lukenut/kuullut jo aiemmin ja minulla oli vähän suuremmat odotukset siitä kuin mitä se minulle sitten tarjosi. Odysseum on ulkoilmakauppakeskus, josta löytyy merkkivaateliikkeitä vähän joka lähtöön. Siellä on myös ravintoloita ja Ikea, jos sellaista reissulta kaipaa. 😄 

Me emme kauaa paikalla viihtyneet, vaan halusimme takaisin vanhan kaupungin idylliseen sykkeeseen. 

Ratikoilla matkustaminen on Mobtpellierissä hurjan helppoa. Ratikat ovat uusia ja todella siistejä ja joka reitille on omat värinsä, eli reitit ovat sekä kartalla että ratikat itsessään reittinsä värisiä. Eli Odysseumin reitti näkyi kartalla sinisenä ja sinne vei sininen ratikka ja niin edelleen. Meillä oli kymmenen kerran lippukortit, jotka leimasimme aina ratikkaan astuessamme. Näitä lippuja sai ostaa automaateista ratikkapysäkeillä. 

Vanhaan kaupunkiin päästyämme muhun iski kuitenkin shoppailuinto ja suuntasimme Polygone ostoskeskukseen, mikä on Antigonen ja vanhan kaupungin välissä. Sieltä olimme kävelleet jo aiemmin läpi ja olin nähnyt ranskalaisia pikku vaateliikkeitä ja monia houkuttelevia paitoja ja toppeja. Pari sellaista sitten tarttui mukaan. Päätin kuitenkin säästää miehen hermoja ja jätin siinä kohtaa hyvästit shoppailulle. Miehen kanssa on ihana matkustaa, kahdenkeskinen aika on todella tarpeellista, mutta shoppailusta hän ei ihan hirveesti nauti. Ehkä hyvä niin, pysyy ainakin budjetissa helpommin näin. 😅 

Polygone kauppakeskuksessa oli vartijat ulko-ovella tarkistamassa ihmisten laukkuja, terrori-iskujen jälkeen on tälläinen ilmiö rantautunut kaupunkiin. Sotilaita rynnäkkökivääreineen näkyi myös katukuvassa aika ajoin. Toisaalta varmasti ihan hyvä niin, toivat turvallisuuden tunnetta tai sitten joitain saattoivat pelästyttää, kuten minua, kun enhän mä nyt heti tiedä tai erota onko kyseessä nyt terroristi vai sotilas. Piti siten luottaa, että hyviksiä ovat kun ei kukaan hätääntynyt vieressä. Tälläistä se on kun maalainen matkustaa. ;)

Muoks, tämä aihe on ehkä vähän arkaluontoinen nyt, kun luin että Suomessakin poliisit vartioivat lentokentällä ase näkyvillä. 

Halusin vain kertoa havainnoistani tuolla matkalla, mutta muutenhan tätä koko tilannetta ei pysty juuri ymmärtämään. Surullista toki että tähän on tultu. En osaa oikein muuta sanoa. Hämmentyneenä kaiken tuollaisen edessä.

Sitten päätimme hypätä ruskeaan ratikkaan, jonka reitti vei ympäri vanhan kaupungin. Istuimme vain kyydissä ja nautimme maisemista. 

Kaupungista löytyi jännää katutaidetta, jossa talojen seinät oli maalattu niin, että ne antoivat kolmiulotteisen illuusion. Onkohan tuollaisella joku nimikin? Mä en tiedä, eikä googlekaan kertonut mulle etsinnöistäni huolimatta. Silmänkääntötempuiksi noita kuulin kutsuttavan, ja itselle meni ainakin alkuun ja hämärässä ihan täydestä, että taloissa olisi ollut oikeat ikkunat tai portaat maalauksen sijaan. Katso itse! 😄

Montpellier päivä 1, osa 2

Pienen välikuoleman ja suihkun jälkeen päätimme jalkautua ja suunnata kohti vanhaa kaupunkia. Se sijaitsi parin korttelin päässä huoneistostamme, joten matka ei ollut pitkä. 

Montpellierin kadut olivat täynnä ihmisiä, nuoria suurin osa. Montpellierissa onkin paljon opiskelijoita, joten se selittänee kaupungin nuorekkaan ilmeen. Kaupungissa sijaitsee yksi maailman vanhimmista yliopistoissakin.

Vanhan kaupungin kadut olivat kapeita ja kauniita. Joka puolella oli ravintoloita, joiden terassit täyttyivät ihmisistä ja heidän iloisesta puheensorinastaan. 

Vanhan kaupungin läpi käveltyämme eteemme avautui 1600-luvulta peräisin oleva Riemukaari ja sen jälkeen avautuva puistoalue, joka päätyi vanhaan vedenkuljetusjärjelmään eli akveduktiin. 

Ilta alkoi hämärtyä ja nälkä ilmoitella olostaan, joten menimme syömään. Kaupunki oli täynnä ravintoloita, joten valinnan vaikeus oli suuri. Päädyimme sitten marokkolaiseen ravintolaan, mikä löytyi eräältä hiljaisemmalta sivukadulta. Valinta osui todella nappiin. Söimme pataa jossa oli kanaa, monipuolisesti kasviksia ja couscousta, sekä lisäksi jotain kastiketta, luullakseni kanalientä, jota sai halutessaan lisätä annokseen chilin kanssa. 

Jälkiruokana nautimme minttuteetä ihanien pienten leivosten kera. Olisi pitänyt kuvata annokset, mutta mut nyt ne ovat vain muistona mielessäni.

En muuten bongannut yhtään Mc Donaldsia tai Burger Kingiä kaupungissa, mies kyllä kertoi sellaiset nähneensä. Mutta eivät siis ainakaan näkyneet niin isona katukuvassa mitä täällä kotosuomessa (ainakin Hese ja Mäkki) vaikka muuten Montpellier olikin sivukujia myöten täynnä ravintoloita. 

Montpellier päivä 1

Lentokenttäbussi jätti meidät vanhan kaupungin ja uudemman kreikkalaistyylisen Antigonen kaupunginosan rajamaille. Kävelimme matkalaukkuinemme hieman tätä mahtipontista Antigonea ympäri, josta nappasin seuraavat kuvat. Tässä kohtaa olimme niin väsyneitä matkasta, että jatkoimme vain pikimmiten kohti kaupunkihuoneistoamme. Matka kun oli tässä vaiheessa kestänyt jo sen 12 tuntia, kun olimme kotoa lähteneet ajamaan kohti Helsinki-Vantaata jo yöllä kello neljä.

Majapaikkamme oli kaupungin rautatieaseman vieressä, Välimerentie noin vapaasti suomennettuna. Majoitumme huoneistossa, jossa oli makuuhuone, tupakeittiö ja kylpyhuone sekä kaksi ranskalaistyyppistä parveketta. Majoituksen meille oli järjestänyt miehen Montpellierissä asuva vanhempi sukulainen, joka oli myös täyttänyt jääkaappimme ihanilla juustoilla ja leikkeleillä ja pöydällä odotti myös pullo roseeta patonkeineen ja hedelmineen. Mikä ihana tervetuliais toivotus! 

Täältä tullaan Montpellier!

Bonjour! Matkustimme viime viikon keskiviikkona Etelä-Ranskaan Languedoc-Roussillon maakuntaan n. 250 000 asukkaan Montpellierin kaupunkiin mieheni kanssa. Meillä ei ollut matkasta juuri mitään odotuksia, ei ainakaan minulla. En odottanut edes lämpöä tai aurinkoa, koska huhtikuu oli vasta aluillaan. En myöskään löytänyt Montpellieristä juurikaan tietoa ennen matkaa, lähikirjastomme matkaoppaiden tarjonta käsitteli lähinnä Pariisia enkä netistäkään löytänyt matkatarinoita ainakaan suomen kielellä, joten päätin nyt itse sellaisen tänne kirjoittaa. 

Suoria lentoja Suomesta ei Montpellieriin tehdä, ainakaan tällä hetkellä, joten matka sinne on melko raskas ja pitkä. Ainakin näin amatöörimatkaajille kuten me. :) 

Verrattuna siis vaikka Nizzaan ja Barcelonaan, joiden välissä Montpellier suunnilleen on ja joihin pääsee Suomesta suorin lennoin. Vaihtoehtona onkin siis lentää Pariisiin, Nizzaan tai Barcelonaan, joista matkata sitten junalla Montpellieriin, tai lentäen kuten me teimme. Valitsimme siis lentää Pariisiin välilaskun (koneen vaihdon) kautta määränpäähämme. 

Aiemmin olemme aina lentäneet suoraan kohteeseen, joten koneen vaihto Pariisissa hieman jännitti etukäteen, se myönnettäköön. 

Ostimme liput Air Francen kautta, mutta ilokseni lennon Pariisiin operoi Finnair, joten sinivalkoisin siivin pääsimme matkaan. Teimme Hki-Vantaan kentällä check-inin ja lähetimme matkalaukun ruumaan ja se hoitui näin Montpellierin kentälle saakka. 

Olin lukenut netin syövereistä juttuja, miten Pariisin kenttä Charles De Gaulle on mestari kadottamaan matkalaukkuja ja on muutenkin sekava huonoine opasteineen. Mutta meillä ainakin sujui kaikki hyvin ja laukku tuli ongelmitta perille sekä meno- että tulomatkalla. Saavuimme Pariisissa D-terminaaliin ja lähdimme sieltä suunnistamaan kohti F-terminaaliin, josta jatkolentonme lähtisi. Suunnistus meni hyvin, seurasimme vain opasteita ja pääsimme eksymättä perille. Kävelyyn kentällä meni ehkä noin puolisen tuntia, menimme uuden turvatarkastuksen läpi ja sitten jäimmekin vain odottelemaan lentoa. Olimme varanneen vaihtoon aikaa kolme tuntia, mikä ehkä tuntui liioittelulta siinä kohtaa ja olikin sitten vähän tylsä odotella kuumassa ja ihmisiä täynnä olevassa terminaalissa. Mutta sellaista se sitten on, kun ekaa kertaa vaihtaa ulkomailla konetta, niin piti laskea varman päälle. 😅

Tosin olin ottanut mukaan lukemista, ihania kirjoja juurikin elämästä Etelä-Ranskasta, joten pääsin sukeltamaan kunnolla tulevan kohteen tunnelmiin. 

Nettiä en kentällä saanut toimimaan, vaikka siellä kovasti mainostettiinkin ilmaista wifiä, niin mun puhelin ei jostain syystä yhteyttä löytänyt. Mies kyllä surffaili omallaan minunkin puolestani. 

F-terminaalin ravintolatarjonta oli mielestäni melko heikko, eikä kauppojakaan juuri ollut shoppailtavaksi. Kosmetiikkaa ja alkoholia löytyi, sekä Longchampin laukkuliike. Hauskaa kentällä oli piano, jota matkustajat saivat soittaa ja minun korviini kantautui ainakin hyvin taidokkaita ja kauniita säveliä.

Lennot menivät hyvin. Air France kuljetti meidät Pariisista Montpellieriin reilussa tunnissa  ja pääsimme laskeutumaan Välimeren rannalla olevalle Montpellierin kentälle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi pilvetön taivas, aurinko ja 20 asteen lämpötila, sekä palmupuut. Oi, mitä onnea! 

Hyppäsimme bussiin, jolla pääsimme 1,60€ hintaan kohti kaupungin keskustaa. Matkaa kentältä keskustaan on luullakseni n. 10 km. Olisinpa ymmärtänyt tarkistaa asian matkalla, mutten silloin tiennyt kirjoittavani tästä joten keskityin vain fiilistelemään faktatietojen sijaan. Näin valitettavasti etenee koko matkakertomukseni eli nautin matkasta ja kaikesta näkemästä, enkä juuri opiskellut historiaa saati nähtävyyksiä nimiä. Pahoittelut siitä. 

Mutta mitä sitten loma toikaan tullessaan, siitä seuraavassa tekstissä lisää. Au revoir!

Kuvassa Helsinki-Vantaalla nauttimani aamiainen. Klo 6.30 on aina hyvä aika kuohuviinille, eikö?

😅