Rakkaus Pargaan!

Syksyllä 2016 olimme tosiaan mieheni kanssa kahdestaan reissussa Lefkaksen saarella, josta teimme yhden yönyli retken Kreikan mantereelle Pargaan. Ihastuimme tähän kauniiseen pikkukylään niin, että halusimme ehdottomasti palata sinne vielä uudelleen. Niinpä sitten tänä kesänä 2017, heti Suvivirren soitua lähdimme kesken kuopuksen kevätjuhlan kohti Helsinki-Vantaata ja suuntasimme lentokoneella Prevezan kentälle Kreikkaan. 

Olimme valinneet hotelliksi Pargassa Valtos Beachin, mikä on siis Pargan linnakkeen oikealla puolella, hieman rauhallisempi puoli Pargaa siis. Hotelli oli ihan mukava ja kuopuksemme viihtyi päivittäin hotellin altaalla. 

Itse tykkään liikkua lomalla, joten noin 80 porrasaselmaa altaalta huoneeseemme oli pelkkää plussaa ja tykkäsin myös kivuta iltaisin Pargan keskustan puolelle syömään jyrkän mäen kautta eli suoraan kohti linnaketta.

Mies ja poika menivät vesibussilla tuon matkan eli heitä en saanut houkuteltua kävelyyn. 

Toki kätevä tuo vesibussi kyllä oli, eli se kuljetti ihmisiä Pargan molemmin puolin meriteitse linnakkeen ohi. 

Kuvassa on kuopus, sekä minun isäni.

Sitten vielä kuva hotellihuoneen parvekkeelta. Miten ihana olikaan herätä ja avata parvekkeen ovi, kun edessä oli kaunis Joonianmeri. 

Nizzasta Ezeen

Loman toinen aamu valkeni ja päätimme suunnata kohti pientä vuoristokylää Eze Villagea. Eze oli jo tätä matkaa suunnitellessa minulle se must see -kohde, olin fiilistellyt paikkaa jo muista matkablogeista ja instagram-kuvista. 

Hyppäsimme raitsikan kyytiin hotellimme edustalta ja suuntasimme kohti Vaubon asemaa. Sieltä oli hyvät opasteet linja-autoasemalle, josta bussi nro 82 lähti kohti Ezeä. Sen kyydissä sitten mutkittelimme ylös pitkin vuoristotietä kymmenisen kilometriä Nizzasta itään päin. Matka kesti puolisen tuntia.

Ezeen saavuttaessa piti jalkaisin lähteä kipuamaan kohti kylää. Bussi jätti hieman kylän alapuolelle, jossa oli joku pikku kauppa ja ravintola. Tarkemmin en siinä kohtaa ympärilleni katsonut vaan kiire oli jo päästä itse kylään. Järkevintä olisi kyllä ollut ostaa juotavaa ennen kipuamista, sillä päivä oli todella lämmin ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Eze on siis pieni n. 500 metrin korkeuteen rakennettu linnoituskylä, kapeine mukulakivikatuineen. 

Me kiipesimme suoraan huipulle asti, eli kylän korkeimmalle paikalle, Jardin Exotic näköalapuutarhaan. Sisäänpääsymaksu tähän eksoottiseen kaktuspuutarhaan maksoi 6€. 

Näköala oli kyllä upea, mutta vanha rakkauteni Kreikan Pargaan nosti päätään, joten en ollut niin ihastunut näkymään mitä olin kuvitellut. 

Niin kai se sitten menee, että kun joskus joku paikka tekee lähtemättömän vaikutuksen niin sitä on vaikea enää ylittää. Toivottavasti kuitenkin vielä joskus saan eteeni maiseman, joka Pargan jälkeen tekisi suuremman vaikutuksen. 

Puutarhassa kierrellessämme alkoi sitten jano huutaa kehosss jo sen verran voimakkaana, että päätimme lähteä drinkeille niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmäinen paikka johon eksyimme oli hotel Chateaun terassi. Hotelli oli todella luksus, joten saimme pulittaa matkan kalleimman hinnan vedestä ja kahdesta pienestä oluesta. 

Kiertelimme vielä hetken Ezen kapeita kujia, mutta sitten päätimme lähteä laskeutumaan kylästä alas kohti rantaa. Valitsimme rinnettä alas mutkittelevan n. 2 kilometriä pitkän osittain jyrkänkin patikointipolun. 

Polku on nimetty saksalaisen filosofi Nietschen mukaan. 

Kokemus oli hieno, mutta yllättävän rankka. Kuvittelin, että alaspäin meno olisi helppoa ja kevyttä, mutta reitti oli epätasainen ja maassa oli irtokiviä, joita piti varoa. Jokaista askelta piti tarkkaan katsoa ja puolessa välissä alkoi jo pohkeissa tuntua. 

Kuvia ei polulta juuri tullut otettua, sillä keskityimme vaan turvalliseen etenemiseen. 

Alas päästyämme hyppäsimme rantatiellä menevän bussi nro 100 kyytiin ja hurautimme seuraavaan kylään Villefrance-sur-meriin lounaalle. 

Tämä kylä vei sydämeni! Ja lounas merenrannalla oli parasta mitä sillä hetkellä voi kuvitella. :) 

Nizzan Cimiez kukkula

Linnavuorelta alas laskeutuessamme oli askeleita kertynyt n. 12 000 ja päivä oli vasta puolessa välissä. Energiaa  ja näkemisen janoa kun riitti yhä, niin päätimme lähteö kävelemään kohti Cimiez kukkulaa. 

Ensin kiersimme vielä Le Negresso hotellin kautta. Pitihän sekin legendaarinen hotelli nähdä ja uteliaisuuttanne kurkkasimme sinne myös sisälle. Upealta näytti! 

Cimiez kukkulalle kertyikin matkaa aika runsaasti, mutta tulipa sekin sitten nähtyä. Eniten viehätyimme roomalaisista raunioista ja puistosta, johon paikalliset olivat kokoontuneet perheineen viettämään päivää ja pelaamaan petanqueta. 

Cimiez on jo sen verran kauempana keskustan sykkeestä, että tiet rauhoittuvat eikä muuta kävelijöitäkään juuri vastaan tullut. Seutu oli kuitenkin kaunista erilaisine villoineen. 

Hotelliin palatessamme askelia oli lähemmäs 30 000 ja kävelykilomettejä takana yli 20. Huh, illalla rosee maistui äärimmäisen hyvältä ja myös uni tuli silmään nopeasti.

Nizzan linnavuori

Ensimmäisenä aamuna heräsimme ihanaan auringonvaloon ja sää ulkona oli suloisen houkutteleva, niinpä päätimme lähteä tutkimaan Nizzan linnavuorta. 

Kävelimme rantakadun läpi palmujen reunustaessa tietä ja lähdimme kipuamaan kohti Colline Du Chateauta eli Nizzan rannan itäpuolella nousevaa linnavuorta. 

Sinne nousee kiviset portaat ja näköalatasanteita löytyy jo ennen perille pääsyäkin. Tässä kuva yhdeltä niistä kohti Nizzan rantaa. 

Linnavuori osoittautui perheiden ulkoilupaikaksi, siellä oli leikkipuistoja lapsille sekä puistoalueita myös hieman varttuneempaankin ja rauhallisempaan  makuun. Puiston penkeille oli asetettu kirjoja, joita ranskankielen taitajat saivat halutessaan jäädä lukemaan. Hauska idea tuollainen, puisto, jossa on valmiina myös kirjoja. :)

Linnavuorelta avautui näköala myös Nizzan satamaan. 

Lisäksi siellä oli kahvila, jonka pihassa oli menossa reipas puistojumppa. 

Kahvilan kohdilla aloimme kuulla veden ropinaa ja muistin lukeneeni paikalla olevan myös vesiputous. Meillä oli vaan hieman vaikeuksia löytää reittiä sinne, kuljimme veden solinaa kohti, mutta välillä ääni vain loittoni ja olimme jo luovuttaa, kunnes sitten löysimme kauniin vesiputouksen. :)

Nizzan vesipeili ja suihkulähde

Ensimmäinen ilta ja seuraava kokonainen päivä menivät Nizzaa kierrellen. Hotellista astuimme ulos raitiovaunujen sekaan keskuskadulle Avenue Malaussenalle, joka jatkui Avenue Jean Medicinin kautta suoraan ihanalle Place Massenalle. Place Massena on Nizzan keskusaukio, jota reunustavat punaiseksi maalatut talot holvikaarineen, suihkulähde Apollo-patsaineen sekä taitelija Jaume Plensan nykytaideteos eli tolppia, joiden päällä istuvat iltaisin eri värisiä valoin valaistut patsaat. Tämä näkymä on iltaisin vaikuttava, kun valopatsaat reunustavat raitiovaunukiskoja.

Itse ihastuin eniten Place Massenan vieressä olevaan vesipeiliin Promenaidd du Pailloniin. Sen yllä näyttää kuin oleskelisi veden päällä, kunnes vesipeili muuntautuu suihkulähteeksi. Illalla vielä nämä vesisuihku loistavat mitä kauniimmiksi väreissä. 

Tässä kohtaa tuli kyllä kotona olevaa kuopustamme ikävä ja näin sieluni silmin miten hän olisi juossut vesisuihkejen välissä riemusta kiljahdellen. Tämä suihkulähde näytti tosiaan olevan lasten suosiossa! 

Vierailumme ajankohta oli tosiaan lokakuu, joten suurin sesonki oli jo takana päin, silti koin että Nizza oli täynnä ihmisiä, ihan tungokseen saakka. Mietinkin miten noilla kaduilla mahtuu kävelemään heinäkuussa, jos ihmisiä on vielä enemmän? :)

Isäni varoitti meitä matkaan lähtiessämme välttämään ihmisjoukkoja terrorismin pelossa, mutta en voinut nyt hänen huolenpidostaan ottaa vaatia sillä koko kaupunkihan oli yhtä ihmispaljoutta. 

Nizzaan saapuminen

Saavuimme Nizzan lentokentän Terminaaliin numero 1 ja sieltä ulos tullessamme ovien edestä lähti suoraan lentokenttäbussit keskustaan. Bussilippu piti ostaa etukäteen terminaalin kyljessä olevasta lipunmyyntitoimistosta. Bussi maksoi 6€ henkilöltä. Busseja keskustaan meni kaksi, numerot 98 ja 99, joista valitsimme 99, sillä se vei lähemmäs hotelliamme. 

Bussi 99 jätti meidät Nizzan rautatieaseman kupeeseen, josta lähdimme kävelemään kohti hotelliamme Best Western New Yorkia.

Hotelli sijaitsi melko keskeisellä paikalla Nizzaa, rautatieaseman ja rannan puolessa välissä, ratikkalinjan viereisellä kadulla. Hotellin ympärillä oli melkoisesti menoa ja melskettä, ratikka melu kuului huoneeseen ja itse turvauduin eareihin, jotta sain yöllä unta. Toki olen herkkäuninen muutenkin. 

Palvelu hotellissa oli todella ystävällistä ja sisäänkirjautuminen nopeaa. Huoneemme oli todella pieni ja ranskalainen parveke avautui sivukadulle, jossa näkymänä oli epäsiistit roskalavat. No tämä ei haitannut, tiesimme että tulisimme nukkumaan hotellissa vain yöt ja muuten olisimme menossa, joten emme tarkoituksella panostaneet hotelliin sen suuremmin.

Ainoa harmittava tekijä oli minibaarin (pikku jääkaapin) puute, sillä olisin kaivannut voivani säilyttää jotain pienet purtavaa huoneessa, edes maitoa kahvia varten. Ostimme toki sitten nokkelana muutamat pikku purkit iskukuumennettua lämpimässä säilyvää maitoa, jotta saimme aamukahvit ennen ulos suuntaamista.

Hotellissa emme suunnitelleet aamupalaa nauttivamme, vaan tykkäämme käydä eri paikoissa aamiaisella nauttien samalla kaupungin vilinästä ohikulkevia ihmisiä katsellen. 

Ainoastaan viimeisenä aamuna söimme aamupalan hotellissa ja se oli ihan hyvä ja maistuva, ei hurjan runsas mutta riittävä. Ja hinta oli huikea, vain 12€ kahdelta hengeltä. Katukahviloissa kun aamupalat olivat n. 10-13€ henkilöltä.

Lokakuinen Nizza

Montpellieristä viehättyneenä päätimme varata matkan Nizzaan. Lokakuu valikoitui ajankohdaksi minun (opiskelijan) syysloman mukaan ja odotukset sään suhteen eivät olleet kovin yleviä. Emme pakanneet edes rantavaatteita mukaan ja mies jätti jopa shortsit kotiin. 

No säät hellivät ja aurinkoa saimme yli odotusten, paikalliset ja turistit nauttivat vielä täysin rannalla makoilusta ja Välimeren syleilystä. Me sitten sattuneesta syystä jätimme nämä väliin ja vain tuskailimme pitkissä housuissamme. 

Lensimme Nizzaan Tukholman Arlandasta käsin. Menimme ensin laivalla Turusta Tukholmaan ja pikaisella laskutoimituksella pääsimme tällä järjestelyllä edullisemmin perille, kuin jos olisimme lentäneet Helsingistä. Asumme Turun hoodeilla, joten siksi valitsimme tämän tavan matkustaa.

Tallink Siljan satamasta otimme taksin ja menimme sillä lentokentälle. Olin googlaillut luotettavia Tukholman taksiyhtiöitä ja nousimme sitten keltaisen Sverigetaxin kyytiin ja varmistimme hinnan kuljettajalta etukäteen, 55€ (n.530 sek) saimme pulittaa matkasta. 

Ajattelimme molemmat, että laivalla matkustaminen olisi rentouttavaa, takana olisi hyvin nukuttu yö ennen lentoa sen sijaan, että olisimme aamuyöstä ajaneet Helsinkiin ja olleet väsyneitä koko päivän. Mutta molemmilla meni yö kuitenkin laivassa koiranunta torkkuen ja lentomatka tuntui kuitenkin raskaalta, vaikka se kestikin vain kolmisen tuntia. Miksiköhän matkustuspäivä tuntuu aina niin rankalta? Mietin ihmisiä, jotka matkustavat työkseen ja jaksavat lennon jälkeen kenties vielä tehdä töitä, käydä palavereja tms. kun itse kaipaan lennon jälkeen aina vaan unta.

Jokatapauksessa lento meni oikein hyvin, ei edes yhtään ilmakuoppia matkassa ja pian olimmekin palmujen keskellä Ranskan Rivieralla.